Kuurona

Olen miettinyt aika kauan että tekisin tänne postauksessa minun elämäni kuurona kun nyt enemmän ihmiset kysellyt ja olla tietämätön asiasta.. Jopa osat tuttuja eivät edes tiennyt että oon kuuro ja viitomakielinen. Niin kerron sitten hieman miten kuurona vaikuttaa minun elämäni.

Synnyin kuurona eli olen aina ollut kuuro. Minun perheessäni ja sukulaiseni ovat kuulevia. Emme kukaan eivät tiedä syystä että miksi olen kuurona. Silloin olin pieni tyttö, lääkärit kysyivät minun vanhemmille että ottaisiko minä implanttia joka avulla voi kuulla. Implanttileikkaus on aina riski että toimiiko vai ei. Yleensä kuurot ihmiset ajattelevat että implantteja ja kuulokojeita ovat turhaan kun se vain vähentää viitomakieleiläiset kun nykyään kuuroja lasta pistää implantteja enemmän ja viitomakielen jäänyt pois käytöstä koska on "turhaa". No mun vanhemmani suostuivat sitä ja minut laitettu pääni sisälle laiteita jo pienenä. Mutta leikkaus ei mennyt niin hyvin mitä aluksi ajattellut eli en kuule tai saanut selvästi heti jos joku puhuu minulle ilman huuliota. Minun muutamat lapsuusystävät joka on implatteja ja heille onnistunut kun esim he pystyvät puhuu kännykän kautta mutta mä en. Minua ei haittaa yhtään kun ajattelen että minulla on rikkaus koska käytän kaksi kielet eli puhekieli sekä viittomakieli päivittäin. Nyt kuulen ääntä kaikesta esim mistä suunnasta ääni tulee ja välillä kuulen kun ihminen puhuu. Vaihtelee päivästä mutta ääntä kyllä kuulen koko ajan niinku esim. liikenteestä,  musiikista, luonnosta ja aivan kaikesta mutta sanoja en joskus saa selväksi. Puhun kyllä ääntä mutta olen vain ujo niin puhun minun tärkemmille ihmisille ääneen. Eli en ole mikää kuuromykkä! 

Olen vaan niin kiitollinen että minun vanhemmani suostuivat tähän kun tarvitsen oikeasti sitä koska se luoda minulle turvallisempi olo jos kuulen ääntä. Käytän koko päivä implanttia, vain jos menen nukkumaan tai suihkuun niin otan tottakain pois päältä. 

Rakas äitini ja minä.. 

                                                     

Äidinkielenäni on viittomakieli. Suomen kieli on minulle toinen kieleni. Osaan kyllä myös ruotsin, englannin kielet. Minun vahemmani ajattelivat näin että olen kuuro vaikka omistan implattia mutta viitomakieli on minulle tärkeää. Minun perheessäni ja osa sukulaiseni osaavat viittoo ja he opettanut minun takia. Sekä mun muutamia kuulevia ystäviä ja poikaystäväni opettanut sen viittomakielestä. Olen niin iloinen kun he jaksavat opettaa sen kielestä. Kävin pienenä viittomakielen päiväkodissa eli se oli Turussa. Asuin koko elämässäni Loimaalla eli arkisin käytin kaksi kerta päivässä edestakas Loimaa-Turku-Loimaa. Päiväkodissa oli mahtavia muistoja kun minun ryhmässä oli melkein kaikki kuuroja ja huonokuuloisia.

Petra <3 

Tutustuimme päiväkodissa ja nyt vieläkin olemme ystävänä. 

 Päiväkodin jälkeen siirsin peruskouluun eli kävin pienessä erityiskoulussa, jossa oli myös kuuroja oppilaita eli Turussa. Mutta sen aikana kun tulin kouluun niin kuuroja oppilaita alkoivat vähentää ja kuulevia tulivat tilaan. Olin aina ollut ainut kuuro luokassa kuulevien keskellä mutta opettajat viittoi ja puhui samaan aikaan. Sitten ysin luokan jälkeen pääsin Loimaan ammattikouluun opiskelemaan lähihoitajaksi, silloin käytin vasta tulkkia käyttöön. 

Peruskoulun luokkani yksi heistä eli ihana Alice ❤️

Kuurot voivat opiskella mitä vaa aloista, eri asia jos he haluavat tai jaksavat niinku sama kuin te kuulevat. Aika monta kuurot eivät saa töitä koska täynnä ennakkoluulot ihmiset.. Ennakkoluulot ihmiset haittaa meidän viitomakielesten ja kuurojen elämässä kun se estää. Aika monta kysellyt minulta ja varmaa muualta että miten pärjään elämässä ilman kuuloni, osaanko ajaa, miten pärjään esim. kaupassa jne. Se on tosi ärsyttävää koska eläämme täysin normaalia vaikka emme kuule. Matkustamme, bileitämme, opiskelemme, pidämme hauskaa niinku tekin. 

Me kuuroilla on oma yhteistö, kieli ja kuulttuuri. Kuurojen yhteistö on pieni eli melkein kaikki tietävät toisensa. Minulla on ystäviä ympäri Suomessa. Kuurojen pienuudesta takia he ystäviä keskenään vaikka olisi iso ikäero niinkun esim. Minulla on muutamat vuotta nuorempia tai kymmenen vuotta vanhempia. Ajattelemme näin että olemme "yhtä suuri perhettä". Se on minulle tosi tärkeä että pääsen tavatamaan kuuroja ystäviä välillä kun indentiteettini on sieltä.

                 Minun ihania ystäviä❤️

Kun asun täällä Loimaalla ja olen ainut viittomakieliläinen täältä niin vietän usein kuulevien ystävien kanssa. Kuulevien kavereiden kanssa juttelemme yleensä kännykkään kirjoittamalla, vähän viittomaan myös jos joku osaa. Jos tunnemme hyvin niin uskallan käyttää myös ääneen puhumaan. 

                   Minun rakas serkkuni

Opiskelen lähihoitajaksi. Monta on kysellyt että käytänkö tulkkia työelämään jatkuvasti, sanon että ei. Olen työoppimisessa jaksot pärjännyt ilman tulkki kun kommunikoimme elekieltä ja osaan hyvin lukea huuliota. Työtekijät ovat kehuivat että miten olen rohkeaa. Olen aina haluannut mennä opiskelemaan sairaanhoitajaksi kun tiedän että tulevalla kuuroja vanhuksia lisääntyy ja viittomakieliset hoitajat pulaan. Tunnen muutamia kuuroja ja huonokuuloisia ihmiset joka nyt opiskelemassa hoitoalalta eli lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi. Menisin tulevalla sairaalassa tai palvelutalossa töissä. 

Olen onnellinen tästä elämästäni että mikä minulla on. Vaikka en välillä kuule mutta en vaihtaisi yhtään mitään kun se minusta rikkaus. Minulla on ihana perhe, sukulaiset, ystävät, poikaystävä ja elämä joka välillä kuulen ääntä. Kuurous ei ole este vain hidaste ;)