lauantai 26. maaliskuuta 2016

Kuurona ratsastaja

Pakko nyt sano kaikille lukijoille että KIITOKSET! olen ihan sanaton tässä kun eilen kirjoitin postauksessa ja nyt se levittänyt nopeasti kaikille eli jo yli tuhat ihmiset lukivat sen ja sain paljon ihanoista kehuista <3 Kiitos vieläkin!

Tänään tajusin että tasa 4 vuotta sitten silloin minusta tullut virallisesti ensimmäinen hevosomistajana. Ikimuistoinen päivä oli <3 
Minun enkeli silloin tuli <3 
Tulin heti mieleen jos kirjoittaisin vielä tässä postauksessa että miten pärjään ratsastuksessa jne. Olen ollut jo 15 vuotta heppatyttö ja se jatkuu! Hevoset ovat minulle niin tärkeä. Kuurous ei kyllä estä mistään ratsastusharrastusta, tunnen aika monta kuuroja/huonokuuloisia joka harrastaa sitä.

Muutamat ihmiset on kysynyt että miten pärjään esim. valmennuksia. Kyllä olen kuuro ja käyn säännöllisesti valmennuksia ja eri paikoissa sekä valmentajia. Tilaan aina valmennuksessa tulkkia paikalle eli se ei mitää ongelmaa. Silloin kun sain oma hevoseni eli Hobbis niin kävimme usein valmennuksia ja silloin tilasin tulkkia, sen lähtien tähän asti. Toivon aina että saisin hevosihminen tulkki kun hän ymmärtäisi mitä tarkoittaa ratsastuksen termejä. Minulla on yksi ''vakiotulkki'' joka pääsee usein tulkkamaan valmennuksessa tai joskus kisoissa.  Pienenä kävin ratsastustunnilla niin minun isäni aina paikalle tulkkaa minulle tunnin aikana tai joskus opettajat osasivat elekieleltä. Silloin kun ratsastin Bytellä niin Byten omistaja aina käytti elekieltä ja keksimme yhdessä ''oma kieli'', sama juttu joskus menin tutun kanssa maastoon niin käytimme ''omamme kielemme' että ymmärtäisimme mitä haluaisimme tehdä, esim. mennääkö laukkamaan. Se ei ikinä tullut mitää ongelma tai este vain hidaste. Nyt ratsastan Lillillä niin melkein joka viikolla Lillin omistaja tulee auttamaan meitä hyppää esteitä niin pärjäämme hyvin ilman tulkki kun luen huuliota, käytämme elekieltä, kännykkään kirjoittamalla. Lillin omistaja tietää heti alusta miten toimii minun kanssa koska hän ollut aikasemmin kuurojen kanssa tekemässä. Se on iso plus :) 
Enkeli-Byte <3 


Veikon estevalmennus. Tulkki on taustalla. 
Kuurona ratsastaja esim. valmennuksessa niin on vain yksi  ongelma joka kaikilla kai sama juttu: tiedon viiveellä perille.  Jos ratsastan jotan väärin valmennuksessa niin valmetaja puhuu ja se kestää hetken, ennen viestiä välittyy tulkin kautta minulle. Jos hyppäisimme radalla niin en oikein ehdi katsomaan mitä tulkki viittoo, koska keskityn jo seuraavaan esteeseen. Onneksi kaikki valmentajat ymmärtää sitä ja he kertoo asiasta vasta radan jälkeen mikä onnistui ja mikä ei. Kuulevat ratsastajat helpompi kun he pystyy kuuntelee samaan aikaan mitä valmetaja sanoo radan aikana. Meillä kuuroilla puuttuu kuuloaisti, niin tuntoaisti tai näköaisti korvata sitä eli reagoimme nopeasti jos näkisimme pientä liikkeitä mistä kuulevat joskus ei huomaa. Olen kuullut valmennuksessa että minulla on herkkä tuntoaisti joka vaikuttaa mun ratsatus, esim. jos tuntuisin että Lilli menisi lujaa mutta valmentaja sanoo että ei ole. 

Mikon estevalmennus

Silloin kun kävin Byten tai Hobbiksen kanssa kisoissa niin en tilannut ollenkaan tulkkia paikalle kun minun iskäni tai esim. Byten omistaja tuli auttaa minua. Kuulen kyllä kisassa radan lähtömerkkiä ja lopetusmerkkiä mutta olen aina haluanut että joku näyttää minulle merkkiä että mennään tai seis. Sitten kun aloin käydä Lillin kanssa kisoissa niin meidän valmentaja usein tulla mukaan niin ajattelin että tulkki olisi nyt hyvä paikalle kun saisin lisää vinkkejä jne ja se jatkossa sitten kun meidän kisakausi alkaa taas eli varmaa keväällä jos on isossa kisassa. Tulkki aina mennä kisakentällä seisomalla ja näyttää minulle merkkiä että voinko mennä vai en. Se tuo minulle varmempi olo etten kuule väärin. 

Salossa viime kesällä

Metsämäki, Turussa viime kesällä

Kuurot ihmiset kyllä voi tehdä mitä vain niiku tekin! ;) 

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Kuurona

Olen miettinyt aika kauan että tekisin tänne postauksessa minun elämäni kuurona kun nyt enemmän ihmiset kysellyt ja olla tietämätön asiasta.. Jopa osat tuttuja eivät edes tiennyt että oon kuuro ja viitomakielinen. Niin kerron sitten hieman miten kuurona vaikuttaa minun elämäni.


Synnyin kuurona eli olen aina ollut kuuro. Minun perheessäni ja sukulaiseni ovat kuulevia. Emme kukaan eivät tiedä syystä että miksi olen kuurona. Silloin olin pieni tyttö, lääkärit kysyivät minun vanhemmille että ottaisiko minä implanttia joka avulla voi kuulla. Implanttileikkaus on aina riski että toimiiko vai ei. Yleensä kuurot ihmiset ajattelevat että implantteja ja kuulokojeita ovat turhaan kun se vain vähentää viitomakieleiläiset kun nykyään kuuroja lasta pistää implantteja enemmän ja viitomakielen jäänyt pois käytöstä koska on "turhaa". No mun vanhemmani suostuivat sitä ja minut laitettu pääni sisälle laiteita jo pienenä. Mutta leikkaus ei mennyt niin hyvin mitä aluksi ajattellut eli en kuule tai saanut selvästi heti jos joku puhuu minulle ilman huuliota. Minun muutamat lapsuusystävät joka on implatteja ja heille onnistunut kun esim he pystyvät puhuu kännykän kautta mutta mä en. Minua ei haittaa yhtään kun ajattelen että minulla on rikkaus koska käytän kaksi kielet eli puhekieli sekä viittomakieli päivittäin. Nyt kuulen ääntä kaikesta esim mistä suunnasta ääni tulee ja välillä kuulen kun ihminen puhuu. Vaihtelee päivästä mutta ääntä kyllä kuulen koko ajan niinku esim. liikenteestä,  musiikista, luonnosta ja aivan kaikesta mutta sanoja en joskus saa selväksi. Puhun kyllä ääntä mutta olen vain ujo niin puhun minun tärkemmille ihmisille ääneen. Eli en ole mikää kuuromykkä! 
Olen vaan niin kiitollinen että minun vanhemmani suostuivat tähän kun tarvitsen oikeasti sitä koska se luoda minulle turvallisempi olo jos kuulen ääntä. Käytän koko päivä implanttia, vain jos menen nukkumaan tai suihkuun niin otan tottakain pois päältä. 
Rakas äitini ja minä.. 
                                                     

Äidinkielenäni on viittomakieli. Suomen kieli on minulle toinen kieleni. Osaan kyllä myös ruotsin, englannin kielet. Minun vahemmani ajattelivat näin että olen kuuro vaikka omistan implattia mutta viitomakieli on minulle tärkeää. Minun perheessäni ja osa sukulaiseni osaavat viittoo ja he opettanut minun takia. Sekä mun muutamia kuulevia ystäviä ja poikaystäväni opettanut sen viittomakielestä. Olen niin iloinen kun he jaksavat opettaa sen kielestä. Kävin pienenä viittomakielen päiväkodissa eli se oli Turussa. Asuin koko elämässäni Loimaalla eli arkisin käytin kaksi kerta päivässä edestakas Loimaa-Turku-Loimaa. Päiväkodissa oli mahtavia muistoja kun minun ryhmässä oli melkein kaikki kuuroja ja huonokuuloisia.
Petra <3 

Tutustuimme päiväkodissa ja nyt vieläkin olemme ystävänä. 
 Päiväkodin jälkeen siirsin peruskouluun eli kävin pienessä erityiskoulussa, jossa oli myös kuuroja oppilaita eli Turussa. Mutta sen aikana kun tulin kouluun niin kuuroja oppilaita alkoivat vähentää ja kuulevia tulivat tilaan. Olin aina ollut ainut kuuro luokassa kuulevien keskellä mutta opettajat viittoi ja puhui samaan aikaan. Sitten ysin luokan jälkeen pääsin Loimaan ammattikouluun opiskelemaan lähihoitajaksi, silloin käytin vasta tulkkia käyttöön. 

Peruskoulun luokkani yksi heistä eli ihana Alice ❤️


Kuurot voivat opiskella mitä vaa aloista, eri asia jos he haluavat tai jaksavat niinku sama kuin te kuulevat. Aika monta kuurot eivät saa töitä koska täynnä ennakkoluulot ihmiset.. Ennakkoluulot ihmiset haittaa meidän viitomakielesten ja kuurojen elämässä kun se estää. Aika monta kysellyt minulta ja varmaa muualta että miten pärjään elämässä ilman kuuloni, osaanko ajaa, miten pärjään esim. kaupassa jne. Se on tosi ärsyttävää koska eläämme täysin normaalia vaikka emme kuule. Matkustamme, bileitämme, opiskelemme, pidämme hauskaa niinku tekin. 

Me kuuroilla on oma yhteistö, kieli ja kuulttuuri. Kuurojen yhteistö on pieni eli melkein kaikki tietävät toisensa. Minulla on ystäviä ympäri Suomessa. Kuurojen pienuudesta takia he ystäviä keskenään vaikka olisi iso ikäero niinkun esim. Minulla on muutamat vuotta nuorempia tai kymmenen vuotta vanhempia. Ajattelemme näin että olemme "yhtä suuri perhettä". Se on minulle tosi tärkeä että pääsen tavatamaan kuuroja ystäviä välillä kun indentiteettini on sieltä.
                 Minun ihania ystäviä❤️
Kun asun täällä Loimaalla ja olen ainut viittomakieliläinen täältä niin vietän usein kuulevien ystävien kanssa. Kuulevien kavereiden kanssa juttelemme yleensä kännykkään kirjoittamalla, vähän viittomaan myös jos joku osaa. Jos tunnemme hyvin niin uskallan käyttää myös ääneen puhumaan. 
                   Minun rakas serkkuni

Opiskelen lähihoitajaksi. Monta on kysellyt että käytänkö tulkkia työelämään jatkuvasti, sanon että ei. Olen työoppimisessa jaksot pärjännyt ilman tulkki kun kommunikoimme elekieltä ja osaan hyvin lukea huuliota. Työtekijät ovat kehuivat että miten olen rohkeaa. Olen aina haluannut mennä opiskelemaan sairaanhoitajaksi kun tiedän että tulevalla kuuroja vanhuksia lisääntyy ja viittomakieliset hoitajat pulaan. Tunnen muutamia kuuroja ja huonokuuloisia ihmiset joka nyt opiskelemassa hoitoalalta eli lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi. Menisin tulevalla sairaalassa tai palvelutalossa töissä. 

Olen onnellinen tästä elämästäni että mikä minulla on. Vaikka en välillä kuule mutta en vaihtaisi yhtään mitään kun se minusta rikkaus. Minulla on ihana perhe, sukulaiset, ystävät, poikaystävä ja elämä joka välillä kuulen ääntä. Kuurous ei ole este vain hidaste ;) 




maanantai 21. maaliskuuta 2016

11 unelmaani

Vapaapäivä mutta tottakai kipee myös.. Pitää jaksa vielä 3 työpäivät edessä ja silloin myös näyttöpäivät sitten koko työssäoppimisen jakso on ohi..

Aamupäivällä koitin tehdä tänne uusia banneria mutta ei onnistunut mitä aluksi suunnitelin. Annan se olla kun en jaksa enää säätää bannerin kanssa.. Niin toivottavasti pidätte sitä.


Minulla on tylsää tässä niin sain idea että kerron minun 11 unelmaani listalla.

 1. Oma talo, piha, muutamia eläimiä ja lapsia.
Aika perus haave. En haluaisi koko elämääni asua vuokra-asunnossa. Eläimet ovat olleet minun elämässäni mukana aina, joten en voisi kuvitella eläväni ilman lemmikkejä. Hevosia ja koiria varmaa tulee minun elämääni. Listahan jatkuisi loputtomiin, jos antaisin itselleni luvan sitä jatkaa.

2. Matka maailman ympäri
Iso haave! Haluan nähdä maailmaa. Koskaan ei ole ollut siihen rahaa ja mahdollisuutta, joten tällä hetkellä tämä on täysi unelma. 


3. Parhaan ystävän kanssa intterail
Olemme aika kauan haavellut että lähtisimme sinne eurooppaan intterailliin. Olemme jopa suunnittellut että lähtisimme muutama vuotta päästä. Saa nähää totuteutuuko vai ei ;) 
Supervanha kuva..

4. Pitkäaikaisia ystäviä
Ihmissuhteita tulee uusia ja vanhat katoavat, mutta on muutama ystävä, joista en kyllä koskaan haluaisi luopua. He ovat olleet elämässäni kauan ja toivon että ovat vielä jatkossakin. Unelmani on siis viettää eläkepäiviäkin heidän kanssaan ja muistella, mitä kaikkea tulikaan tehtyä.

5. Oma hevonen ja ratsastuksen jatkaminen
 Melkein 16 vuotta ollut heppatyttö ja se jatkuu elämään loppuun asti. Minulla on ollut oma hevonen ja sen aikoina ollut mahtavaa sekä huonoa mutta en ikinä vaihtaisi sen ajoista <3 Tällä hetkellä minulla ei ole aikaan omaan hevoseen niin onneksi saan Lillin kanssa sitten kun kerkeen. Myöhemmin kyllä ajattelen hankkii oma hevosia. 

6. Onnellinen elämä
Vaikka minulla on jo kaikki mitä haluan ja tarvitsen eli ihana perhe,sukulaiset, harrastukset, koulu, työpaikka, ystävät, poikaystävä, terve elämä jne. Niin haluaisin sen jatkuu elämän loppuun asti. Suurin unelmani ehkä on, että pystyn kuolemaan onnellisena. 

7. Vauhdikas elämä
Kyllä joskus on mukava vain löhöttää kotona laiskana ja olla tekemättä mitään, mutta suurimmaksi osaksi tykkään siitä, että on jotain tekemistä ja tapahtumia. Haluan tehdä ja kokea paljon elämäni aikana. 

8. Rakkaus
Pakko myöntää että minulla on jo unelmien mies ja olen niin onnellinen hänen kanssa. Toivoisin että löytäisin sen oikea ja viettää hänen kanssa elämän loppuun asti. 

9. Sairaanhoitaja ja hyvä työpaikka
Olen mietinyt jos valmistuisin lähihoitajaksi ja menisin suoraan ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Katotaan jaksaisinko vai en mutta kyllä haluaisin kovasti olla sairaanhoitajaksi. Hyvä työpaikka minulle olisi tärkeä että viihtyisin töissä. Sairaalassa tai palvelutalossa olisi ihana päästä töihin. 

10. Audin omistaja
Hah! Olen aina haluannut saada oma audia. Kyllä minä hankin joskus sitä ;) 

11.  Aikakone
Haaveilen keksinnöstä nimeltään aikakone. Siirtäisin itseni takaisin elämäni mukavavimpiin vuosikymmeniin, oispa ihanaa palata entisiin aikoihin vaikka edes hetkeksi.


<3 

torstai 10. maaliskuuta 2016

Vapaapäivä

Vihdoin on vapaapäivä ja on aikaa tänne päivittää kuulumista.. On se aikaa silloin viimeksi kirjoittanut.

2015 takana ja 2016 edessä.

Ehkä ootte huomannut että minulla ei oo enää vaaleat hiukset ;) 

<3

Rita ja Titta <3 

Minulla on toinen uusi harrastus eli sali <3 

Alice <3 


Taas yövuoro tehnyt. 

Rita<3 

Serkku vihdoin täytti 18v <3 

Laatu vähän pilaa mutta fiilis on hyvä! Lilli on super-hevonen <3 


Taas vaan töissä..



Tammikuusta lähtien minulle kuuluu hyvä sekä huono. Paljon asioita on tapahtunut, onneksi nyt vähän helpottaa ettei stressaa kauheasti.. Onneksi minulla on näin ihania ihmisiä joka jaksoivat tukeaa minua jos tarviin <3

Nyt minulla on työoppimisen jaskolla ja pian se jo ohi.. Viihdyn työpaikalta hyvin kun on hyviä ohjaajia joka osaa antaa selvästi neuvoja ja asukkaat myös ihania. Tuntuu vähän outo kun kohta taas ohi ja palaa kouluun.. Onneksi pian jo kesäloma tulossa. Niin tuntuu mihin ajat mennyt taas kun mennyt niin nopeasti..

Lillille kuuluu nykyään hyvin ja pääsimme jo kehittänyt eteenpäin! Olen niin helpottanut kun saimme hyviä ohjeita ja ihania ihmisiä joka auttoivat meitä! <3 Keväällä tai kesällä kyllä kisakenttään kustuu taas. Olemme käynyt säännöllisesti Mikon estevalmennuksia sekä kotitreenissä hyppyjä. Kerron joskus toisessa postauksessa Lillin kuululmisia enemmän.

Minun tulevat suunnitelat eivät ole mitään erikoisesti kuin vaan töitä eli kohta 7 työpäivät peräkkäin tiedossa.. sitten taas kouluun opiskelemaan. Myös Kauhajoki ja Turku reissuja tiedossa! Sekä normaali treenata salilla ja Lillin kanssa tallilla. Palaan pian tänne taas! <3